Grocery retailers & renewable energy adoption – a comparative case study on how and why grocery retailers in Finland invest in renewable energy

A significant part of the international efforts to mitigate climate change and reduce carbon emissions will be the transition to cleaner energy production. These transitions are typically studied from the perspective of governments, citizens, energy producers, and heavy industry, ignoring product and service-based businesses who often make up substantial portions of the energy consumption profile of several countries. Yet more and more companies, previously without substantial interest in the energy market, are proactively becoming critical players in national energy transitions, either through calculated consumption changes, or by self-producing or buying clean energy. In Finland, market-leading grocery retailers S-Group and K-Group have respectively become the country’s largest consumers and producers of wind and solar energy. This Master’s thesis explores how and why these companies, to whom energy is only peripheral to their core business, have invested in renewable energy. By understanding energy as part of the companies’ corporate responsibility agendas, the thesis answers two research questions: 1) How have S-Group and K-Group implemented their renewable energy strategies and what role do these strategies play in the companies’ corporate responsibility agendas? 2) What were the key motives for investing in renewable energy for S-Group and K-Group? To answer these questions, this comparative case study uses qualitative research methods including interviews and analysis of secondary data. The findings show that energy is mainly an operational concern, approached through corporate responsibility integration practices. Key motives for moving to renewables emerge from the national and industry contexts, while firm-specific factors further differentiate company approaches. The main difference between the case companies has been how closely energy production is tied to core business activities and how the company organizes internally around energy. Critical to both companies’ success has been external partnerships. Investments in renewables have been largely motivated by the rising cost of electricity, with national subsidy programs for renewable energy production further pushing companies towards independence in energy sourcing. The global sustainability trend has made emissions and sustainable business practices a pressing matter for companies, meaning brand management has also played a role in renewable energy adoption. By testing out corporate responsibility frameworks in an energy context, this thesis demonstrates the varying levels of influence in energy issues for businesses, going beyond energy as a peripheral operational issue. These findings add knowledge to the understudied energy perspective in corporate responsibility, while demonstrating how corporate responsibility can help bring more ecosystem players to the area of energy transition research

Lestijoen, Pöntiönjoen, Lohtajanjoen, Viirretjoen ja Koskenkylänjoen vesistöalueiden vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Lestijoen, Pöntiönjoen, Lohtajanjoen, Viirretjoen ja Koskenkylänjoen (Lestijoen ym.) toimenpideohjelman alue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä vuosien 2008–2009 aikana. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue sekä Kokemäenjoen - Saarisromeren – Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta. Vesienhoitosuunnitelmassa esitellään tarkemmin vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö ja vesienhoitoon liittyvät muut suunnitelmat ja strategiat. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmassa on tehty koko vesienhoitoaluetta koskava vaihtoehtotarkastelu vesienhoi-don toimenpiteistä

Opas vapaaehtoisen hiilimarkkinoiden hyviin käytäntöihin : Vapaaehtoisten ilmastotekojen edistäminen ilmastoyksiköillä

Vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta voi ostaa ilmastoyksiköitä, joita käytetään ilmastoväittämien tekemiseen yritysten, tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa. Näiden yksiköiden tuottamiseen sekä niiden käyttöön liittyviin väittämiin on liittynyt kuitenkin paljon epäselvyyttä. Hyvien käytäntöjen mukaan uskottavien ilmastoväittämien tulee perustua kansainvälisesti vakiintuneet minimikriteerit täyttäviin yksiköihin. Ympäristöväittämiä koskevan lainsäädännön mukaisesti ilmastoväittämien tulee olla selkeitä, yksiselitteisiä, todenperäisiä ja niiden todenperäisyys tulee olla tarkistettavissa. Muutoin väittämää voidaan pitää harhaanjohtavana tai nk. ”viherpesuna”. Opas pyrkii kansainvälisten hyvien käytäntöjen kokoamiseen ja niiden selventämiseen kotimaisessa kontekstissa, jotta kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta voidaan parantaa ja ilmastoväittämiin ja niihin liittyvien ilmastoyksiköiden tuottamiseen liittyvää epävarmuutta voitaisiin välttää. Opas kattaa hyvät käytännöt ilmastoyksiköiden tuottajille, yksiköiden käyttäjille ja yksityisille kuluttajille. Hyviä käytäntöjä tukee taustakartoitus ilmastoväittämien nykytilanteesta Suomessa ja vapaaehtoisia ilmastotekoja ja väittämiä koskevasta lainsäädännöstä. Lisäksi raportissa annetaan suosituksia väittämien kehittämiseksi ja valvonnaksi tulevaisuudessa. Tässä raportissa esitetyt hyvät käytännöt ja kansainväliset ohjeistukset perustuvat tilanteeseen kirjoitushetkellä. Kansainväliset ja kansalliset hyvät käytännöt, ohjeet ja sääntely kehittyvät jatkuvasti ja nopeasti

Guide to good practices for voluntary carbon markets : Supporting voluntary mitigation action with carbon credits

Organisations use carbon credits bought from voluntary carbon markets to make climate claims related to their organisations, products and services. However, there has been much uncertainty around the production of these credits and the claims related to those credits. Good practices dictate that credible offsetting and contribution claims should be based on mitigation outcomes that fulfil internationally established minimum criteria. According to the law on environmental claims, claims should be clear, unambiguous, truthful, and verifiable. Otherwise, the claim can be considered misleading or so-called "greenwashing". This guide aims to synthesize and clarify international good practices for the Finnish context to improve the trustworthiness of Finnish carbon markets and to promote clarity and trust in the quality of climate claims and the production of the credits on which those claims are based. The guide covers good practices for producers of carbon credits, those using carbon credits, and for consumers. Supporting background is presented on the current state of climate claims in Finland and current regulation on voluntary mitigation action and climate claims. In addition, the report gives recommendations for developing and supervising claims. The good practices and international guidance presented here are current as of the time of writing. International and national good practices, guidance, and regulation are developing continuously and rapidly

Pilot Study of Sap Properties of Norway Spruce (Picea abies (L.) Karst.) Trees Used and Not Used for Sap- Feeding by Three-Toed Woodpeckers (Picoides tridactylus)

The ecophysiology of the Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) trees that were used by three-toed woodpeckers (TTW) (Picoides tridactylus) for their sap-feeding activities were investigated. The pilot study was conducted in southern Finland (61°15′ N, 25°00′ E). During April–June 2015, three different tree categories of Norway spruce were selected for monitoring: trees that were frequently used by the TTWs for phloem sap-feeding for several previous years; trees that were only recently used by TTWs for sap-feeding; and control trees that were not used at all for sap-feeding. Phloem sap and phloem tissue samples were frequently extracted from tree trunks and analyzed for the content and composition of nonstructural carbohydrates, phloem sap osmolality, solute, and water content, as well as for the content and composition of secondary metabolites typical for defense reactions in the phloem. Simple crown characteristics were also measured, including tree height, diameter at breast height, and their ratio (slenderness index). According to our results, the TTWs preferred Norway spruce trees that showed advanced spring phenology to feed on, as evidenced especially by the lower ratio of raffinose (typically high during the winter months) to total soluble sugars of phloem tissues as compared to non-used control trees. The lower slenderness index of the trees chosen by the TTWs indicates low canopy competition pressure with good access to light (i.e., the sun heats the trunks well in spring). There were no differences in the phloem osmolality or solute content between the used or unused control trees. The trees used by the TTWs had significantly higher concentrations of antioxidant phenolic (+)-catechins and stilbene glycosides in phloem tissue, and the stilbene content was also higher in the extracted sap. The phenolics content of the phloem tissue had a clear seasonal trend, being the highest in the early spring and lower towards the onset of the cambial growth processes. The phloem sap is rich in antioxidants and soluble sugars that are potentially beneficial for the TTWs, but more quantitative research is needed to explore the importance of the sap properties to TTWs

Vapaaehtoisten ilmastotoimien rooli ja kansainvälisen viitekehyksen muutoksen vaikutukset Suomelle : Väliraportti

Yritykset tekevät vapaaehtoisia ilmastotoimia osana markkinointiaan ja yritys- ja yhteiskuntavastuutaan. Keskeinen tapa tukea ilmastotoimia on ostaa ilmastoyksiköitä, jotka täyttävät vakiintuneet kansainväliset minimikriteerit. Yritykset ovat yleensä käyttäneet ilmastoyksiköitä päästöjensä ilmastovaikutuksen kumoamiseen ja sitä koskevien väittämien tekemiseen. Yritysten ympäristötoimia, yritysvastuuta sekä ilmastoväittämiä koskevat reunaehdot ja sääntely kehittyvät jatkuvasti. Tämä raportti kartoittaa sääntelyn ja vapaaehtoisten ohjeistusten kehitystä ja tarkastelee sen vaikutuksia suomalaisyrityksille ja Suomen kansallisten ilmastotavoitteiden täyttämiselle. Trendinä on, että yritysvastuu tulee yhä enemmän pakottavan sääntelyn piiriin, ja raja vapaaehtoisten ja säädeltyjen hiilimarkkinoiden välillä hälvenee. Sääntelyn luomien reunaehtojen lisäksi yritysten toimintaa ohjaavat kansainväliset ohjeistukset ja standardit, jotka ohjaavat yritysten päästölaskennan, ilmastotavoitteiden, ja -väittämien kattavuutta ja luotettavuutta. Vapaaehtoismarkkinaa koskevat ohjeistukset vaikuttavat sallittujen ja suosittujen väittämien kautta ilmastoyksiköiden kysyntään. Suomella on valtionhallinnon selvitysten avulla kerrytetyn tietopohjan kautta mahdollista edistää EU:n roolia vapaaehtoismarkkinoiden säätelijänä sekä tukea asiantuntemuksensa kautta esimerkiksi väittämäsääntelyn kehittämistä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Åtgärdsprogram för vattenvården för åren 2022–2027 i Södra Österbotten, Österbotten och Mellersta Österbotten.

Det centrala syftet med vattenvården är att hindra att tillståndet i vattendragen, sjöarna och kustvattnen försämras och att sträva efter att alla vatten uppnår åtminstone god status. Tillståndet i vatten som bedömts ha hög eller god status får inte försämras. För att nå målet planerar och vidtar man åtgärder som förbättrar vattnens status samt följer upp effekterna. I vattenvården beaktar man också målen för havsvården, för hanteringen av översvämnings-risker och för naturskyddet. Vattenvården planeras enligt vattenförvaltningsområden, av vilka det finns sju i Fastlandsfinland. Ett vattenför-valtningsområde bildas av ett eller flera vattendragsområden. Planeringen av vattenvården framskrider i sexårspe-rioder. De första åtgärdsprogrammen som sträcker sig fram till 2015 utarbetades i ett brett samarbete under 2008–2009. Mer information om vattenvården och organiseringen av den inom vattenförvaltningsområdet finns på https://www.ymparisto.fi/sv-FI/Vatten/Vattenskydd/Vattenvardsplanering_och_samarbete/Vattenforvaltningsomraden/Kumo_alvSkargardshavetBottenhavet och i förvaltningsplanen för Kumo älvs-Skärgårdshavets-Bottenhavets vattenförvaltningsområde. I förvaltningsplanen för vattenvården beskrivs lagstiftningen och andra planer och strategier som rör vattenvården mer i detalj. Dessutom har man i vattenförvaltningsplanen gjort en granskning av alternativ för vattenvårdsåtgär-derna i hela vattenförvaltningsområdet